"Lapsen etua käytetään estämään lapsen syntymä", otsikoi Viikkolehti perjantaina 13. lokakuuta 2006 - samana päivänä, jolloin eduskunnassa äänestettiin hedelmöityshoidoista.
Hedelmöityshoitoja yksinäisille naisille ja naispareille on usein perusteltu paitsi lapsen edulla myös lapsen oikeudella syntyä tähän maailmaan. Mutta mistähän lapsesta tässä hedelmöityskeskustelussa oikein puhuttiin? Lapsesta, jota ei ole edes olemassa!
Miten olemattomalla voi olla oikeuksia! Eli kenen oikeudesta tässä oikeasti puhutaan?
Tällöin ei puhuta lapsen oikeudesta, vaan puhutaan aikuisen oikeudesta vanhemmuuteen - eli käytännössä naisen oikeudesta äitiyteen. Tämän sanoi suoraan Tarja Ranta-Ala-aho (Kaleva, 16.10.2006): "Kyse oli eettisestä valinnasta, tasa-arvoisesta äitiydestä."
Kuka puhuu miehen oikeudesta isyyteen?
Lapsen etua käytetään estämään lapsen syntymä myös silloin, kun tehdään abortti. Silloin vain harva puhuu lapsen oikeudesta syntyä tähän maailmaan. Silloin puhutaankin naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan.
"Itse valitsisin mieluummin oikeuden olla olemassa kuin sen, etten olisi syntynyt koskaan tai että minulla olisi isä" (Viikkolehti, 13.10.2006), voi sanoa ainoastaan ihminen, joka on olemassa. Syntymätön - siis sellainen, jota ei ole edes olemassa, tai sellainen, joka on jo äitinsä kohdussa - ei voi sanoa yhtään mitään.
Muuten, minä syön makkaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti