Ihminen on hyödyntänyt musiikkia taisteluhengen nostattajana jo pitkään. Soittimet ovat vaihdelleet huomattavasti aikakausien ja kulttuurien mukaan. Kaikki kulttuurit tuntevat tarinat sotarumpujen jyskeestä, mutta poikkeuksiakin löytyy: vanhojen tarinoiden mukaan sotaiset spartalaiset eivät tarvinneet torvia tai rumpuja säestämään taistelua, vaan joutuivat hyödyntämään huiluja, jotka hillitsivät heidän jo valmiiksi hurjaa luontoaan harkitsevaisemmaksi ja siten taistelussa tehokkaammaksi.
Torvi on eräs yksinkertaisimmista soittimista ja se on siksi ollut ihmiskunnan historiaa jo pitkään. Esihistoriallisena aikana ihminen valmisti torvia saaliseläinten sarvista, mutta sittemmin soitinmateriaali vaihtui sarvesta pronssiin ja tai messinkiin. Torvella on myös aina ollut erityinen merkityksensä sodankäynnissä. Sen toitotuksella on nostatettu taisteluhenkeä jo ammoisina aikoina, mutta torvin soitetut signaalit alkoivat vakiintua taistelukentällä käytetyksi viestintätavaksi renessanssiajan jälkeen. Torvensoitto oli omiaan tähän tarkoitukseen, sillä se kuultiin taistelun melun ylitse ja se oli helppo tapa saada käsky perille kaikille sotilaille. Signaalit vaihtelivat huomattavasti: annettu merkki saattoi kutsua aterialle, käskeä ratsuväkeä nousemaan satulaan tai viestittää perääntymisestä. Katastrofaalisessa tilanteessa sotapäällikkö saattoi käskeä torvensoittajaansa soittamaan antautumissignaalin, jonka myös vastapuoli tunsi.
Rooman legioonassa kenturioiden torvensoittajat tunnettiin corniceneinä. He liikkuivat yksikön tunnusta kantaneiden signiferien mukana ja kutsuivat miehet koolle tai käskynjakoon. Trumpetilla tai torvella on soitettu aina myös ns. iltasoitto, jota on kuultu lipunlaskun yhteydessä ja iltahartauden tahi hiljaisuuden aluksi. Laivastossa torvi oli pitkään tapa viestiä laivan omalle miehistölle - toisille laivoille viestittiin merkinantolippujen avulla.
Torvensoiton merkitys sotilaallisena viestintämuotona oli kenties huipussaan 1800-luvun lopulla. Se alkoi kuitenkin vähentyä roimasti 1900-luvulle tultaessa. Toisen maailmansodan aikana torvensoittajia eli ”signalisteja” tavattiin lähinnä laivastossa tai osana sotilaallisia seremonioita, mutta varsinaisesta etulinjasta käytäntö oli jo aikaa sitten poistunut.
Kuka on kersantti Kivi? Kersantti Kivi tietää, mistä kirjoittaa.
 |
| Totinen torvensoittaja Korkeajännityksessä. |
Harvinaisten sotilastehtävien Korkeajännityksen 4E/2011 etusivu on Ian Clarkin kirjoittamasta ja Ibanezin kuvittamasta rajusta toimintatarinasta Totinen torvensoittaja, jossa
Orpo torvensoittaja Jimmy Morrison tutustui kiinalaiseen sissiin nimeltä Walter Mo. Viidakon salat oppinut Jimmy huomasi pian, että hän ja Walter taistelivat eri puolilla…
Kaikki lähti kuitenkin siitä, että Totisen torvensoittajan ensimmäisellä sivulla kiväärikomppaniaan liitymistään odotteleva, merkinantotorveen puhaltava orpo torvensoittaja Jimmy Morrison loihesi lausumahan:
Tämä on viimeinen aamuni torvensoittajana! Tästedes olen oikea sotilas.
«Il suffit d'ajouter "militaire" à un mot pour lui faire perdre sa signification. Ainsi la justice militaire n'est pas la justice, la musique militaire n'est pas la musique.»
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti